Tänään oli vihdoin viisi kuukautta odottamamme lääkäri. Päästiin viimenkin asiaan. Seuraavasta kierrosta, ellei pääsiäissulku satu juuri kohdalle, tehdään eka ovulaatioinduktio ja inseminaatio. Lisäksi mulla oli kierronkartoituksen mukaan koholla joku arvo, joka saattaa kertoa siitä ettei sarjojen tuotanto ole ihan kantimissaan. Kun vuodot alkaa, täytyy taas kipaista pumpattavaksi labraan. Hyvä että tutkivat.

Kivaa kun vihdoin pääsee hommiin! Tilanne on mun kohdalla kuitenkin niin huono, että jos ei ekasta tai viimeistään tokasta IUI-kerrasta nappaa, mennään ivf-jonoon. Se on sitten puoli vuotta odottelemista. Mutta, kyllä tähän odotukseen ollaankin jo totuttu :/ Normaalisti tota IUI:ta kokeillaan kuulemma 3-4 kertaa.

Ultrassa näkyi myös sentin pesä vasemmassa sarjassa. Sieltähän se taas ponnistaa, tuo epätoivottu ystäväni. Kyllä nuo kiinnikkeet kohdun takana olisi piisanneet tähän väliin, kiitos vaan.

Meinasin tänään alkaa itkemään noin viistoista kertaa. Kökkö. On vaan tunteet niin pinnassa, ei tarvitse kuin nähdä joku vaunujen kanssa niin alkaa vituttamaan. Ja lisäksi: miksi ***ussa siellä naikkarilla pitää olla niitä pentujen kuvia siellä seinillä? Kiva maata siinä lapsettomuustutkimus-ultrassa ja tuijotella sataa vauvakuvaa seinällä, PLIIS! Jotain järkeä.

Tänään on 14. kiertopäivä. On taas laitettu edestä ja takaa.