Apua,

mä oon niin huono näiden koneiden kanssa. En tiedä mitä tapahtui hienolle sivustopohjalleni, jonka olin hakenut puvustamosta. Se oli aivan sekaisin. Ehkä paneudun tähän asiaan myöhemmin kun on aikaa ja tarmoa.

Mä olen itkenyt kahden päivän aikana neljä kertaa. Tunteet ja ahdistus on tosiaan pinnassa. Kysymyksiä satelee mielessä. Mulla ei ole niihin vastausta.

Ei tämän pitänyt olla näin helvetin vaikeeta. Musta piti tulla äiti, meistä piti tulla perhe. Ei kaksi ihmistä ja hauva jotenkin vaan mun päässä tee perhettä, vaikka sitä kuinka yritän niin ajatella. Ei ainakaan nyt, kun on haaveillut niin kauan siitä yhdestä jäsenestä. Se piinaa ja vaivaa mua. Ei kukaan, joka ei ole käynyt läpi tätä samaa, voi ymmärtää tätä tuskaa.

Mä muuten kuulostan koko ajan siltä, kuin olisin jo luovuttanut. En todellakaan ole! Nyt vaan sattuu olemaan taas hyvin vaikea vaihe.

Huomenna mä näen mun ihanan aviomieheni muutaman päivän tauon jälkeen. Mies on mennyt lomautuksensa vuoksi toiselle paikkakunnalle töihin. Huomenna pääsen siihen syliin, jonka lohdutusta olen koko viikon odottanut. Toivottavasti asiat ovat sitten taas vähän helpompia kantaa.