Taas oli bussissa kuunneltava kahden muorin lapsenlapsihehkutusta. Miksi, oi miksi?

Tänään oli töissä harvinaisen hirveä päivä. Mä en tiedä kauanko jaksan enää noita ihmisiä. Ahdistaa ja oksettaa edes ajatella sinne menoa taas huomenna. Tulevat pikkujoulutkin vaan ärsyttävät.

Huomaan, että tämä blogi alkaa muodostua aikamoiseksi valitukseksi. Toisaalta, munhan olikin tarkoitus puhdistaa omaa mieltäni ja valitettavasti näinä päivinä mun mieli ja elämä sattuu olemaan aikamoista sotkua. Mä yritän kuitenkin viljellä muuten maailmassani noita positiivisia ajatuksia.

Tänään ei oikein keskittymiskyky riitä. Endometrioosikivut nostavat taas päätään, selkä juimii pahasti. Huomenna aion pakkailla joululahjoja ja kääntää katseen kohti viikonloppua ja alkaa jo odottaa rakasta kotiin. Ehkä sade hetkeksi lakkaa.