Ovuloiminen on sitten ihanaa. Kuten arvata saattaa, kivut on kovat. Tuntuu että ne pahenee kierto kierrolta. Ei se ole ikävää tämän kaiken keskellä. Vain ihanaa, kun tietää että jotain siellä sentään tapahtuu.

Mulla on ikävä kesää. Luultavasti olokin silloin hetkeksi helpottaa. Oikeastaan hyvä jos kesäksi päästäisiin ivf-jonoon, silloin pari ekaa kuukautta menisi vähän kevyemmin, kun on kaikkea kesätouhua. Ja mulle tuo vuoden alkupuoli ja syksy on keskivertoa raskaampia joka tapauksessa.

Olen onnellinen, että nämä hoidot ovat olemassa. Ne antavat toivoa ja jaksamista jokaiseen päivään. Ilman hoitoja ei voisi kuin alkaa miettimään adoptiota, mikä tuntuu nyt hirvittävän kaukaiselta ja vieraalta ajatukselta. Jos se joskus onkin edessä, on sitä ennen pitkän pitkä tie ja taistelu edessä. Nyt ajatukset on keskittyneet vain siihen yhteen asiaan. Kuukausi ja kierto kerrallaan.