Mä huomasin, että en oikein jaksa päivitellä blogia silloin kun menee ihan jees-hyvin. Siispä ajattelin tänä iloisempana päivänä tuoda vähän uutta sävyä tänne :D

Töissä on huomattavasti mukavampaa, kun kiusaajat ovat jääneet lomalle. Saa olla melko rauhassa, ilman niskaan huohottamista. Mä taas tänään pähkäilin, että jotain tuon työpaikan suhteen tarvitsee alkaa tekemään, jos ei raskautta pian kuulu. Se työpaikka pelaa varmasti isoa roolia tässä mun ahdistuneisuudessa, on pelannut jo vuosia.

Tänään on ollut jonkinverran endo-kipuilua. Iskias ja selkä särkee pahasti. Buranaa en todellakaan uskalla tähän ottaa, en ota pienintäkään riskiä, jos ihmeitä vaikka tässä kierrossa tapahtuisikin. Mulla on taas vähän toiveikkaampi asenne  raskautumisen suhteen. Pääsen omaan sairaalaan kierronkartoitukseen ennen naikkarin aikaa maaliskuussa. Se on tosi hyvä, koska muuten tuntuu että oltaisiin otettu iso askel taaksepäin näissä tutkimuksissa ja hoitojen aloittamisessa. Siellä puhelimen toisessa päässä taas korostettiin että nyt olisi mahdollisuudet siihen spontaaniin raskautumiseen. No, sitähän tässä kovasti yritetään.

Ihanaa kun rakas tulee taas ylihuomenna kotiin. Sitten voikin alkaa odottaa joulua ja saa pienen tauon kaikkeen tähän. Muuta ajateltavaa hetkeksi, ehkä sekin helpottaa järjen juoksua. Mä ovuloin meidän loman jälkeisellä viikolla. Jos (toivottavasti!) kierto pysyy tasaisena edelleen.  On tää yhtä päivien laskemista, edellisestäkään kierrosta ei ole vielä selvitty. Mä todella toivon, että tosta leikkauksesta on ollut nyt se hyöty, että kierto olisi saatu normalisoitumaan, aiemmin se on ollut kaikkea väliltä 28-60. Nyt ainakin tikutin oviksen normaalin 28 kierron mukaisesti ja viime kierto oli 27 päivää. Jos kierto taas alkaa elää omaa elämäänsä, niin sitten täytyy sopeutua siihen ja jatkaa sen mukaan.

Tänään tätä, toivottavasti hyvä mieli säilyy ainakin siihen asti kun täti taas tulee kylään.